Saksalaisten oluiden perusteet

BOSAn olutiltamat aloitettiin vuoden 2013 osalta Saksasta, joka ei suureksi ihmetykseksi ole vielä BOSAn olutiltojen keskipisteessä ollut. Tuttuun tapaan paikalla oli useita hyviä harvinaisuuksia sekä pullokaupalla ainutlaatuista historia- sekä kulttuuritietoa niin oluen valmistuksesta kuin nauttimisestakin Saksassa.

Keskiviikkona 6.2 seura kokoontui jälleen tuttuun Gastropub Tuulensuuhun. Makumatkaoppaana Saksaan toimi Sami Lappalainen, jonka tietous asiasta jätti monen hiljaiseksi, mutta mahdollisti myös tämänkin artikkelin.

Oluttyypit ovat Saksassa alueittain vaihtelevia ja samalla muuttuvat myös rajat erilaisten olutlajien välillä. Saksassa juodaan runsaasti olutta ja yleisin oluttyyppi on varmastikin pilsener eli lyhyemmin pils. Kuitenkaan ei pilseneriä tule sekoittaa ykkösolueen, kuten usein Suomessa tehdään. Tämän virhekäsityksen synnystä ei ole tarkempaa tietoa, mutta äärimmäisen virheellinen se joka tapauksessa on. Pilsenereistä edustettuna oli Hösl Edelpilsener sekä hieman erikoisempi Communbräu Zoigl, josta lisää hieman myöhemmin.

Oluet jaetaan pinta- ja pohjahiivaoluisiin eli aleen ja lageriin, joista ensimmäiseen ei Saksassa törmää. Pilsenerin muista lagereista erottaa pilsenerin varastoimattomuus sekä korkeampi humalointi. Humaloinnin astekin pilsenereissä vaihtuu; Pohjois-Saksassa pilsien humalointi on etelää korkeampaa.

Naabecker Bock Dunkelia maistettiin myös. Lageria vahvempi bock on saanut nimensä Einbeck-nimisestä kaupungista, joka on myöhemmin muotoutunut sanana muotoon Bock, joka saksaksi tarkoittaa pukkia. Varsinaisesti monesti etiketissäkin näkyvillä olevat pukit eivät siis liity oluttyypin historiaan muutoin kuin symboileina.

Maistettavana olivat myös vehnäoluet, joihin tyypillisesti kuuluu hedelmäinen, banaanimainen maku. Usein varsin kesäisten vehnäoluiden ominaismaut johtuvat niihin jäävästä suuresta määrästä hiivaa, eikä varsinaisesta raaka-aineesta vehnästä. Suodatetun vehnäoluen erottaminen tavallisesta ohraoluesta onkin huomattavasti vaikeampi temppu.

Kuten oluissa yleensäkin, myös vehnissä nyt päästiin maistamaan sekä tummaa (dunkel) että vaaleaa (hell). Tummana koekaniinina toimi Paulaner Hefe Weissbier Dunkel ja vaaleana myös hieman kaksimielisiä vitsejä kirvoittanut Weihenstephaner Vitus.

Vaikka moni olut oli varsinainen harvinaisuus Suomessa, niin Augustiner Dunkel edusti ainoana myös Suomesta saatavaa olutta. Augustiner onkin Münchenin vanhin ja yksi suosituimpia panimoita ja kuuluipa se myös oppaamme omiin suosikkeihin.

Pätkä aineopintoja: Zoigl-kulttuuri

Erikoinen, itäbaijerilainen oluenjuontiin liittyvä kulttuuripiirre on Zoigl, jossa koko kylän oluet valmistetaan yhteisessä panimossa. Oluet valmistetaan perhe kerrallaan, jonka jälkeen ne viedään kotiin kypsymään. Kun erä on valmis, koko kylä kerääntyy vuoron perään aina siihen perheeseen juomaan olutta, jossa olut on valmista. Valmiin oluen talo siten myös merkataan Zoigl-tähdellä, jotta kaikki janoiset löytävät oikean kohteen. Kun olut sitten aikanaan talosta loppuu, on uusi satsi jo seuraavassa valmiina.

Kuvia illalta