Olutilta 20.4.2010

JOHDANTO

20.4.2010 aurinkoisena tiistai-iltana pieni, mutta iloinen joukko bosalaisia osallistui ensimmäiseen olutiltaan Gastropub Tuulensuussa. Osallistujat osasivat odottaa illalta paljon, sillä olihan Tuulensuu valittu Best Bars 2009 äänestyksessä suomen 11. parhaaksi baariksi ja samalla parhaaksi anniskeluravintolaksi Helsingin ulkopuolella. Monet olutharrastajat tietävät myös maistelun pitäneen omistaja Sami Lappalaisen pitkän linjan olutaktiiviksi. Ennakkotiedoista poiketen Sami päätti yllättää osallistujat hankkimalla juuri ennen iltaa Belgialaista harvinaista lambicia, jota yksikään olutravintola ei Samin mukaan koskaan ole onnistunut saamaan Belgian ulkopuolella aiemmin.

OLUET

Ensimmäisenä oluena virkistimme makuhermojamme raikkaalla De Koninckilla, joka tulee Belgiasta Antwerpenista. Kyseinen olut on alueen suosituin massatuotettu olut. Bosa totesi oluen olevan mukavan makea ja maltainen, hieman kuin Belgian suosituin olut Palm, mutta De Koninckissa on enemmän humalan tuomaa raikkautta ja terävyyttä. Suuria säväytyksiä olut ei silti tuonut, mutta ajaisi asiansa esimerkiksi raikkaana terassioluena.

Seuraavana oluena eteemme saapui Lefebvre Floreffe Wit, joka on Belgialainen vehnäolut, eli valko-olut, läheltä Brysseliä. Valko-olut eroaa saksalaisesta vehnäoluesta siinä, että vehnäolueen ei saksalaisen oluen puhtauslainsäädännön mukaan saa laittaa muuta kuin mallasta, hiivaa, vettä ja humalaa. Belgialaiset eivät taas Bosalaiseen tyyliin piittaa näistä ohjeista ja maustavat oluitaan erilaisilla mausteilla kuten korianterilla, sitruunan ja appelsiinin kuorella, banaanilla ja periaatteessa kaikella mahdollisella mitä vain keksivät. Totesimme oluen hyvin helposti juotavaksi, maku oli pehmeän maltainen, hieman hiilihappoinen ja lopuksi esille tuli appelsiinin kuoren ja banaanin jälkimaku. Sami selvensikin meitä että oluen maustamiseen oli käytetty appelsiinin kuorta ja vehnäoluiden tyypillinen banaanimaisuus tulee vehnästä ja tarkoin valituista hiivatyypeistä. Tämä olisi ykkösvalinta esimerkiksi rannalle kuumana hellepäivänä ja maistuisi varmasti myös Bosan siiderijaostolle!

Viimeisenä erikoisuutena meillä oli Lindemans Lambiek. Lambic on yksi maailman vanhimmista oluttyyleistä ja jäänne historiasta ennen kuin hiivan merkitystä oluen panossa ymmärrettiin. Sitä valmistetaan ainoastaan Belgian Senne-joen laaksossa Pajottelandin seutukunnassa. Lambicista tekee erikoista, se että se valmistetaan spontaanikäymisellä avonaisissa käymisastioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että olueen ei lisätä lainkaan hiivaa, vaan alueen mikroilmastossa on aivan omanlaisensa hiivakanta, joka pääsee vaikuttamaan vapaasti avonaisessa käymisastiassa. Tuloksena hiiva ja erilaiset maitohappobakteerit polttavat maltaan tärkkelystä ja sokereita alkoholiksi ja muiksi käymisen sivutuotteiksi. Nämä maitohappobakteerit pystyvät polttamaan sokereita paljon pidemmälle, kuin hiivat pystyvät, ja näin syntyy erittäin kuiva ja omaleimainen maku jota myös olutharrastajien keskuudessa monet vihaavat ja monet rakastavat. Maistamamme olut oli siitä harvinaista tavaraa, että sitä ei ole koskaan päästy maistamaan tähän mennessä Belgian ulkopuolella.

Oude tarkoittaa sekoittamatonta tuoretta Lambicia, ja oppaamme mukaan juomishetkellä olut oli noin 1.5 vuotta vanhaa. Lambiceissa iällä on merkitystä, sillä kyseessä on pastöroimaton tuoreolut, joka käy vielä tynnyreissä. Oluessa olevat maitohappobakteerit polttavat tasaisen hitaasti sokerita ja oluen maku kuivuu, mitä vanhempaa siitä tulee. Kaikista kuivinta ja katkerinta Lambicia kutsutaan Guezeksi, missä on yleensä sekoitettu tuoretta ja 2-3 vuotta kypsytettyä Oudea. Tunnetuimmat lambicit ovat varmasti monien ihmettelemät kirsikkaolut ja muut maustetut lambicit, joita voi löytää esimerkiksi K-Extrojen ja Alkon hyllyistä.

Maistamamme olut oli yllättävän helposti juotava ja makea, mutta taustalla maistui myös katkeruus ja maitohappobakteerien tuoma happamuus. Oluesta huokui tuoreus ja mallas, hieman kuin ammattilainen olisi tehnyt Tammerkosken Kuohua! Makua on muuten vaikea kuvailla, Lambicia täytyy vain maistaa itse!

LOPUKSI

Kokonaisuutena ilta oli erittäin onnistunut ja Samin esittelyt ylittivät kaikki odotukset. Jälkeenpäin oli vaikea uskoa, että kaikki tämä oli vain 10 euroa! Toukokuun lopussa on tarkoitus järjestää uusi ilta ennen kuin Tuulensuu menee putkiremonttiin. Ehkäpä meille on taas tarjolla jotakin erikoista ravintolan kellareista ennen kuin ovet menevät kiinni.