Olutilta 15.3.2011

 

Maaliskuun olutillan teemana olivat tällä kertaa Lambicit ja happamat alet. Gastropub Tuulensuun henkilökunta loihti meille viisi erilaista olutta vaivaisen kymmenen euron hintaan. Lambic on oluttyyleistä vanhin, jota vielä valmistetaan perinteisin keinoin. Erikoista lambicista tekee sen happama maku. Siinä ei käytetä lainkaan lisättyä hiivaa, vaan käyminen tapahtuu spontaanisti. Lambiceja voidaan valmistaa vain Brysselin lähellä Senne-joen laaksossa, missä vallitsevan mikroilmaston hiivat ovat sopivia oluen käymiselle. Avoimissa käymisastioissa käyvät vierteet saavat samalla maitohappobakteerin puraisun, mistä johtuu tyylin happamuus.  Perustyyli on maustamaton Gueuze, jossa sekoitetaan yleensä vuoden ja kaksi tai kolme vuotta vanhoja vierteitä. Monesti Gueuzeen sekoitetaan myös erilaisia marjoja tai hedelmiä.

Viimeinen maisteltu tuotos Rodenbach Grand Cru ei ollut lambic vaan hapan ale. Tässä tapauksessa olut valmistetaan perinteisesti lisäämällä hiivaa, mutta lopuksi vierre altistetaan maitohappobakteerille ja saadaan haluttu happamuus.

Maistellut oluet

Lindemans Oude Gueuze

Helppo lambic, hieman makea ja hapan.

Cantillon Cuvée des Champions (Cuvée St-Gilloise)

Kuivahumaloitu versio Cantillonin Gueuzesta. Erittäin hapan, hedelmäinen ja hapokas. Humalointi tuntuu happamuuden lisäksi raikkaana puraisuna.

Cantillon Vigneronne

Samea, suuta nipistävän hapan ja hapokas. Maustettu viinirypäleillä, jotka maistuvat kevyesti taustalla ja tuovat makeutta. Cantillonin todella happamia tuotteita joko rakastaa tai vihaa.

Boon Faro

Sokerilla makeutettu Gueuze. Erittäin makea ja helposti juotava.

Rodenbach Grand Cru

Tumman ruskea olut niukalla vaahdolla. Erittäin marjainen ja miellyttävän hapan. Erikoinen ja kirpeä tapaus. Hyvää!

 

[nggallery id=21]