Och den började slogsfesten – Ruotsin Excu 2011

Keskiviikkona 16.11. iloinen joukko Boomi ry:n ja Staabi ry:n jäseniä hyppäsi Tampere-talolta bussiin ja suuntasi kohti Helsinkiä. Joukkoon oli eksynyt kourallinen komeilla viiksillä varustettuja herrasmiehiäkin, ihan Movemberin kunniaksi. Perinteinen Ruotsin ekskursio oli aluillaan ja BOSA oli tällä tutusti mukana, tällä kertaa jopa oikein relevanttia ohjelmaa järjestäen.

Bussimatkat tunnetusti viihdytetään bosamaiseen tyyliin jämävitsien kaatopaikalla, johon voi tuoda kaikki huonoimmat ja rajuimmat vitsinsä hävitettäväksi. Kiitos ja anteeksi niille jotka sattuivat samaan bussiin bosamaisen edustuksen kanssa. Tervehenkisissä busseissa jopa laulettiin ja pidettiin jos jonkinmoista kaskunurkkaa, meidän bussissammekin hetken.

Helsingin Katajanokalta otimme punaisen sillipurkin nimeltä Gabriella ja painuimme arvoiseemme sikakerrokseen, eli autokannen alle. Olihan meitä sentään reilusti yli 200 henkeä, joten kapteenilla oli pilke silmäkulmassa sopivaa karikkoa etsiessä. Matkan hintaan kuului luonnollisesti illallisbuffet, jossa alkoholijuomien ohella myös syötiin. Tuo onkin jotakuinkin kaikki mitä laivasta muistan.

Tuli aamu, kello löi paikallista aikaa kymmenen ja hyppäsimme laivasta. Otimme niin sanotun kärsimysten tien, Via Dolorosan, ja kävelimme joukolla kohti BOSA:n ensimmäistä pyhiinvaelluskohdetta, pohjoismaiden parasta alkoholikauppaa, eli Tukholman Systembolagetin lippulaivaa Regeringsgatanilla. Joukossamme oli kymmenisen tarpojaa, osa meni edeltä ja osa tuli perästä. Suurin osa jäi pitämään kiinni laivaa laiturissa.

Saavuimme Regerinsgatanin Systembolagetiin ja itse varsinkaan en ensikertalaisena tiennyt millaista putiikkia odottaa. Voin kertoa, että väsynyt matkalainen piristyi oitis kun näki tuon Roope Ankan rahasäiliön, joka kätki sisälleen tuhansia artikkeleita. Hyllymetrejä oli satakunta ja oluthyllyille oli annettu rehellisesti tilaa. Aloitimme raivokkaan korien täyttämisen, sillä tämä nektari tuli kuljettaa pois länsinaapurista ihan varmuuden vuoksi. Mukaan tarttui lähinnä olutgurumme suosituksia, mutta muutama hajatuotekin, kuten esimerkiksi kuriositeettina Falconin Jul Mumma, joka maistui piparin, glögin ja oluen sekoitukselta. Aivan hirveää.

Olimme vieläkin aikataulussa, uskomatonta! Suuntasimme määrätietoisesti kohti perinteistä kulinarismin pyhiinvaelluskohdetta, Burger Kingiä. Sergelintorin Kuningas otti meidät vastaan, vaikkakin jonot olivat täynnä meikäläisiä ja yleiseksi asiakaskieleksi oli vaihtunut Suomi. Sen sijaan kokeilumme saada palvelua pelkästään suomeksi ei toiminut, vaan siirryimme toiseen kotimaiseen, eli englantiin. Tupla-Whopperit eivät pettäneet taaskaan. Näillä eväillä oli mainiota lähteä lurittamaan laulu poikineen Sergelintorin laidalle ja suunnata maan uumeniin etsimään Tunnelbanaa. Voin kertoa, että liput on helpompi ostaa tiskiltä kuin koneesta. Pienen tuskailun jälkeen tuo neljän euron biljetti vei meidät kuitenkin Södermalmille, jossa Tukholman ravintolaelämä oli käsiemme ulottuvilla. Tämä oli se miksi Tukholmaan kannattaa tulla.

bosa_stockholm_2011-1
Sisälle Akkuratiin

Ensimmäinen vierailukohteemme Akkurat on ehkä pohjoismaiden parhaita olutravintoloita ja perusteluna voitaneen sanoa megalomaanisen olutvalikoiman lisäksi se, että he kypsyttävät kellarissaan oluita. Seurueestamme Jaakko H. Olutasiantuntija oli tästä ehkä eniten innostunut, sillä missiona oli testata vanhempaa olutta kuin hän itse. Kyseinen olut oli kenties Akkuratin vanhimpia cuvée-oluita, Regal Christmas Brasserie du Bocq vuodelta 1983. Täällä tuli ensimmäisenä itsellä maistettua Brewdogin Hops Kill, joka sekin oli onnistunut tuttavuus vahvan humalansa kanssa. Akkurat oli hyvin vangitseva paikka, täällä kun meitä oli jo toista kymmentä ja tunnelma oli hyvin nousujohteinen. Eiliset höyryt laivalta näkyi ja tuntui, tunnelma oli palaamassa takaisin samaan tasapaino(ttomuuden) tilaan.

bosa_stockholm_2011-17
The Old Beefeater Inn

Seuraava matkakohde oli brittihenkinen hieno pub, The Old Beefeater Inn, aivan pienen kävelymatkan päässä Akkuratista. Tosin niin vain kävikin, että osaa ei saanut kirveelläkään pois Akkuratista ja meitä jatkoi puolet tutustumaan tähän brittihelmeen Södermalmin ytimessä. Ensin jouduttiin käymään yhden puisto-oluen verran tutustumaan lähikatuihin, mutta sitten kun pubi oli auki, tilasimme itse kukin kaksin käsin. Paikalle saapui muutama paikallinenkin asiakas, enimmäkseen ikähaitarin viimeisestä kvartaalista ja tässä vaiheessa päivää seurueestamme varmastikin lähti jo enemmän ääntä kuin koko ravintolassa on totuttu edes viikonloppuisin kuulemaan. Mutta meitä ei katsottu paheksuen, sillä avokätisyytemme kruunasi kovaäänisyytemme ja varmasti suomalainen on nähty joskus ennenkin tukholmalaisessa ravintolassa. Tutuksi tuli brittibitterit ja Irish Coffeet aina pyttipannuun asti, tämä oli perin mukiinmenevä paikka – ja me mukiinmeneviä vieraita.

Kello kuitenkaan ei ollut puolellamme. Kuuden tunnin peliaika alkoi olla käytetty ja meidät oli saatettu hilpeän puolelle siinä missä iltakin alkoi tummenemaan. Ilman riskejä lähdimme talsimaan yli puolen tunnin varoitusajalla kohti laivaa ja paluumatkaa, jotta ei kävisi vanhanaikaisia. Sen sijaan toinen seurue toisella puolen kaupunkia onnistui tekemään vanhanaikaiset ja näin ollen pääsivät ottamaan toisen laivan Maarianhaminaan, jotta saivat meidät kiinni.

Paluumatka sujui yhtä hämyisesti kuin tulomatkakin, mutta BOSA:n erinomaisuudesta vakuuttuneena muutama uusi jäsen liittyi seuraan ja BOSA:lta vietiin melkein paidatkin päältä, kun keltainen tuntui olevan uusi muotiväri. Legendaarisessa paluubussissa yleensä on tunnelmaa ja omassa bussissani sitä tunnelmaa lietsoi Iso D, eli D. Mikkola vanhemmasta BOSA:n hallituksesta. Reissu huipentui siihen, että D kertoi seikkaperäisesti miten BOSA Hallitus 2008 joutui niin sanotuille turpakäräjille ja kuinka oikeus sitten viimein haettiin käräjien kautta. Takaisinkin oli koitettu kuulemma antaa, mutta heikoin tuloksin. [Kuuntele Danin kertomaa]