Greene King IPA

Ensimmäisenä makupalana oli kevyt ja mieto Greene King IPA (3,6 %), joka on oiva esimerkki siitä, kuinka olut voi olla Englannissa käyttöjuomaa. Tavallinen englantilainen työmies saattaa kiskaista tuopillisen tätä kesken työpäivän ja hypätä takaisin auton rattiin. Vaikka oluen vahvuus vastaa lähinnä äidinmaidonkorviketta, se ei poissulje sitä, että siinä voi olla myös makua. Greene King IPA edustaa perinteistä englantilaista india pale ale -tyylistä olutta, jossa humalaa on käytetty huomattavasti vähemmän kuin nykypäivän trendikkäissä humalapommioluissa. Kevyen humalaisena ja helposti juotavana janojuomana Greene King IPA toimi hyvänä aloituksena ennen illan varsinaista kattausta – stouteja Britteinsaarilta.

Well's Bowman Stout

Ennen illan varsinaista teemaa saimme kuulla, että stout on syntynyt Englannissa 1700-luvun alussa, ja alun perin raaka-aineena on käytetty Lontoon lähdevettä. Itse asiassa aivan aluksi tummaa olutta valmistettiin ainoastaan porter-nimellä. Stout-nimi keksittiin vasta myöhemmin kuvaamaan vahvaa olutta. Käsitteet ovat sekoittuneet ajan myötä: stout ja porter -nimiä on käytetty mielivaltaisesti sekaisin, eikä niillä ole mitään muuta eroa kuin kuluttajien mielikuvissa. Porter tehtiin alun perin kahden oluen sekoituksesta. Tummaan, vanhaan ja vahvempaan olueen sekoitettiin tuoretta, makeahkoa ja mietoa olutta. Näin saatiin porteria  – tummaa ja jonkin verran hapanta olutta. Se oli 1700-luvun Englannissa erityisesti markkinoilla työskentelevien kantajien, portereiden, makuun.

Seuraavaksi pöytään kannettiin Wells Bowman Stout (5,2 %). Tätä perinteistä brittiläistä stoutia on pantu 1800-luvun lopusta lähtien. Beigeisen vaahdon omaava olut on maultaan paahteinen, kuivan hiilinen, hieman karhea, hiukan hapan ja tumman maltainen. Olutta saa myös Alkosta.

Illan kolmas tuote oli Samuel Smith’s Oatmeal Stout (5,0 %). Kuten nimikin kertoo, olueen on lisätty kauraa, joka tuo makuun pehmeyttä. Kauraa myös käytettiin aikoinaan raaka-aineena, koska pyrkimyksenä oli tehdä ravitsevia oluita. Oluen maku on pehmeän lempeä, jopa hieman laktoosinen, soljuva, paahteinen, kevyen hiilihappoinen ja samettinen. Humalina tässä oluessa on käytetty Fugglesia ja Goldingsia. Tätäkin tuotetta on mahdollista löytää Alkosta.

Neljäntenä oluena pääsimme nauttimaan Fuller’s London Porteria (5,4 %). Tämä Lontoon ainoan jäljellä olevan itsenäisen panimon porter on paahteisen ja tumman maltainen, tuhkainen, hieman hapan, mutta todella tasapainoinen olut. Sanotaan nyt näin, että olut on tyylinsä klassikko, ja varmasti yksi arvostetuimpia brittioluita kautta aikain.

Seuraavaksi vuorossa olikin illan kummajainen, karpaloilla maustettu oatmeal stout. Meantime Cranberry Stout (4,5 %) yllätti jokaisen bosalaisen. Kevyt, karpalomehuinen, vähähiilihappoinen ja hapan stout maistui ennemmin lambicilta kuin stoutilta. Suurin kysymys olikin: onko tämä hyvää? Toisille maistui, toisille ei. Meantimen panimo on brittiläisessä olutkartassa melko uusi tulokas. Reilun 10 vuoden taipaleen aikana panimo on profiloitunut tekemään brittiläisestä valtavirrasta poikkeavia oluita ilman sen suurempia kikkailuja. Karpalostout on hyvä esimerkki oluesta, jossa mielikuvitusta on käytetty, eikä tämä ole mitään uutta olutmaailmassa.

Tässä vaiheessa eteemme kiikutettiin ainakin omasta – ja monen muun – mielestä selvästi illan kruunu: Samuel Smith’s Imperial Stout (7,0 %). Imperial stoutit ovat tyylinsä vahvoja edustajia alkoholiprosentin ollessa yleensä 7–10 % tietämillä. Tämä tuote on maistamisen arvoinen. Maussa on pehmeä suuntuntuma, runsaan tumman ja paahteisen maltainen, suklainen, alkoholisen tasapainoinen, pehmeä maku. Olut on hyvä vastapaino nykypäivän extreme-tyyppisille imperial stouteille, joissa alkoholipitoisuudet ja humalan määrä ylittää jo kyllästymisen rajan. Mahtava talven lämmittäjä koti-iltojen takkatuliloimun ääreen.

Illan viimeisenä oluena irroittauduimme stoutien maailmasta, ja pääsimme kokeilemaan, miltä barley wine eli ohraviini maistuu. Oluttyyli on peräisin Englannista, ja nimi viittaa viinin sijasta viinimäisen korkeaan alkoholipitoisuuteen. Tyypillisimmään barley winessa on alkoholia 8-12 %, ja ne ovat erittäin tuhteja ja maltaisia, jopa portviinimäisiä oluita. Barley winet ovat parhaimmillaan jälkiruokana. Adnams Tally-Ho (7,2 %) oli tällä kertaa hiukan miedompi tyylinsä edustaja. Lämmittävän viiniseen, runsaan maltaiseen ja makeaan makuun kätkeytyi hedelmäistä aromia. Mukava päätös mukavalle kattaukselle.

Maistelun jälkeen pääsimme vielä baaritiskin ääreen seuraamaan Samin opastuksella, miten real ale tynnyrin tapitus tapahtuu. Real ale on suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta, joka jatkaa kypsymistään, kun se lähtee panimolta. Tyypillistä real alelle on sen tarjoileminen suoraan tynnyristä, ja ominaista sen maulle on hiilihapottomuus tarjoiltaessa. Sami näytti, kuinka tynnyrin päällä olevaan reikään lyödään eräänlaisella vasaralla huokoinen tappi, jotta ilma pääsee kiertämään. Tapituksesta olut alkaa pilaantua. Tynnyri täytyy kiireesti myydä loppuun, sillä olut ei säily yli viikkoa. Tänä aikana oluen maku vaihtelee päivittäin.

Ilta oli jälleen varsin onnistunut. Pitkästä aikaa oli hyvä palata perinteisempien makujen ääreen, ja suuri kiitos Sami Lappalaiselle hienosta kaksituntisesta!

Kuvat

VB:n päätoimittajana toimi Freija Kukkonen. Tuolloin Boomilaakso sijaitsi osoitteessa Pinninkatu 45 ja samaan aikaan on rakennettu muun muassa Pinni-rakennusta. Muita lehden juttuja olivat muun muassa reportaasi Himotuksesta, Akin kanssa autossa, info vuosijuhlista ja treffipalsta.

Boomareiden Olutseura – BOSA perustettu!

Asemaravintola Semafori kuhisi keskiviikkona 29.1. innokkaista oluenystävistä. Tähän oli varmasti osasyynä se, että siellä oltiin perustamassa Boomareiden Olutseuraa, eli kansanomaisesti Bosaa. Ilma väreili innostuksesta ja jännityksestä, kun mittava boomarijoukko istuutui pitkän pöydän ääreen ensimmäisten tuoppien kera. Tunnelma vapautui kuitenkin heti puheenjohtajan aloittaessa kokouksen kopauttamalla tuoppiaan kolmesti pöytään.

Panimovierailu Nokialle

Kokous aloitettiin normaalin kaavan mukaisesti varmistaen, että lain  vaatimat muotoseikat tulivat täytetyiksi. Pian päästiinkin tärkeimpään vaiheeseen kokousta eli seuran perustamiseen. Suera perustettiin yksimielisellä päätöksellä ja sen kunniaksi nostettiin malja. Myös juomalaulua ehdotettiin, mutta päätettiin kuitenkin odottaa kokouksen loppuun saakka, että saataisiin kielenkannat kunnolla luistamaan. Seuraavaksi uudelle seuralle täytyikin valita hallitus hoitamaan seuran hallinnollisia toimia. Innokkaita halukkaita hallitukseen löytyi siinä määrin runsaasti, että sääntöjen sallima maksimi hallituspaikkaluku täyttyi hetkessä. Puheenjohtajaksi valittiin Jarno Lahtinen, varainhoitajan tointa valittiin hoitamaan Tero Jaakkola, joka samalla toimii seuran varapuheenjohtajana. Sihteeriksi ja tiedotusvastaavaksi valittiin jo kannuksensa vastaavissa toimissa hankkinut Toni Juvonen. Muut viisi hallituslaista ovat Heikki Arohonka, Toni Kolli, Marko Lahtinen, Jukka “Viper” Kyyrö ja Jani Uusitalo. Heidän tarkemmat tehtävät päätetään hallituksen järjestäytymiskokouksessa to 06.02. klo 15.30 Hallilassa.

BOSA lahjoitti paidan Virossa

Kokouksen toisella puoliajalla hyväksyttiin pienin viilauksin seuran viralliset säännöt ja toimintasuunnitelma vuodelle 2003. Toimintasuunnitelma sisältää mm. excun Pirkanmaan Uudelle Panimolle, oluen valmistusta ja tutkimusta, tutustumiskäyntejä ravintoloihin, saunailtamia ja muuta viihdettä. Lähiajan tapahtumiin kuuluu BOSAn markkinahenkinen tempaus akateemisen MM-kyykän yhteydessä. Silloin kaikille halukkaille tarjotaan ilmaisnäytteet kuulusta ja herkulliseksi tiedetystä Tammerkosken kuohusta. Tammerkosken kuohua on tarjolla peräti kolmea eri lajia, perinteistä Regular-olutta, hienostuneempaa Premium-olutta ja tämän kevään uutuutta, Country-olutta. Näitä oluita on tarjolla vielä boomareiden saunabileissäkin Lapinkaaressa, jos vain näyte-erästä riittää sinne asti Hervannassa vierailun jälkeen.

Hiljainen hetki HUTI:ssa

Kokouksen lopussa käsiteltiin tulevaisuuden tavoitteita, joihin kuuluvat esimerkiksi excursio Viroon Sakun tuotantolaitoksille sekä kulttuurimatka Prahaan. Lisäksi käsiteltiin BOSAn haalarimerkkiprojektia, johon on tarkoitus hakea Tamylta avustusta. Haalarimerkkien suunnittelusta tullaan järjestämään avoin suunnittelukilpailu, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua.

Noin tunnin kokoustamisen jälkeen kokouksen puheenjohtaja iski tuoppia pöytään kokouksen päättymisen merkikasi. Sen kunniaksi nostettiin malja ja lurautettiin laulut. Oltiinhan kielenkannat jo tässä vaiheessa saatu irrotettua. Ilta jatkui vapaamman keskustelun ja toiminnan merkeissä. Tunnollisimmat joutuivat poistumaan arkiaskareiden pariin, mutta osa väestä jäi jatkamaan kehityskeskustelua kokouspaikalle. Muutaman ensiluokkaisen tuopposen jälkeen väki päätti poistua erään hallituslaisen keskustaresidenssiin. Siellä illanviettoa jatkettiin laadukkaan musiikin sekä saksalaisen oluen voimalla. Tehtiinpä myös erillispäätös ja korkattiin helmeilevä Liviko-yhtiön tuote. Kellon lähestyessä puoltayötä päätettiin palata kokouspaikalle maistelemaan jälkitunnelmia. Ei siinä kuitenkaan kauaa kalja ehtinyt happanemaan, kun olikin jo aika karauttaa kumijalka alla Aviisi-lehden lanseeraamaan Artemis-jumalattaren temppeliin. Ilta temppelissä meni rattoisissa merkeissä ja aamuyön tunteina väsyneet, mutta onnelliset seuran perustajat vaelsivat kukin omia teitään kotikoloihinsa.

Näin taru olutseurasta sai siis alkunsa. Nyt kun toiminta on saatu käyntiin, toivomme, että mahdollisimman moni tulisi tutustumaan toimintaamme ja viihtymään kanssamme.

Tero Jaakkola & Jarno Lahtinen

Tällä kertaa Gastropub Tuulensuusta viskeistä oli kertomassa Jani Mikkonen, joka tunnetaan myös Olutmestari 2011 -tittelin haltijana ja myös vahvana viskitietäjänä. Olimme jälleen parhaassa seurassa.

Islay?

Islay (lausutaan ailaa) on saari Skotlannin länsirannikolla joka tunnetaan hyvin savuisista ja turpeisista viskeistään. Makujen kirjo on kuitenkin moninainen, joten Islayn viskeistä löytyy helposti myös makeutta ja mineraalisuutta. Makumaailmaan perusominaisuuksiin vaikuttavat että kypsytysvarastot ovat lähellä merta, käytettävä vesi joka suodatetaan turpeen läpi ja että valmistukseen käytetyt maltaat kuivataan voimakkaalla turvesavulla.

Pääsääntönä voi pitää että voimakkaimpia viskejä tuottaa Ardbeg, Lagavulin ja Laphroaig, siitä pykälää alaspäin tulee Caol Ila, Bruichladdich ja nyt jo lopetetun tislaamon Port Ellenin tuotteet. Keveintä kastia ehkä edustaa Bowmore ja Bunnahabhain. Keveämmissä viskeissä ei välttämättä ole turpeen läpi suodatettua vettä ja mausta löytyy makeutta, kun taas voimakkaammissa savu ja turve ovat hyvin vahvasti läsnä.

Yleisestihän viskin makuun vaikuttavat esimerkiksi vuosikerta, käytetyt tynnyrit, sekoitukset ja tislausten määrä. Näissä on eroja paljon sen mukaan kuka tislaa ja kuka pullottaa, sillä pullottajia löytyy enemmän kuin tislaamoita ja näillä on eri tyylejä viskin säilömisessä ja sekoittamisessa. Tällä kertaa saimme jälleen loistavan läpileikkauksen eri pullotuksista ja tislaamoista, sillä maisteltavana oli lähes joka tislaamolta jotakin.

Maistaminen 101

Perusohjeina maistamiseen voisi pitää, että tila on hyvin ilmastoitu, voimakkaat viskit kun tuottavat nopeasti höyryjä ja viskihengitys tekee aika jännän ilmanalan. Tuulensuun perähuone muistuttikin aika savupirttiä kun pöytään oli katettu yhteensä 120 viskilasia. Hajuaisti on viskeissä yli puolet maistamisesta.  Viskejä tulee myös haistaa varovasti, eikä nenää työnnetä lasiin, sillä alkoholihöyryt ovat voimakkaita. Myöskään ei voi painottaa liikaa, että vettä tulee juoda paljon maistamisten välissä. Viski kuivattaa kroppaa ja suuta, maut jäävät peittoon nopeasti. Makua tulee vielä juomisen jälkeenkin uloshengitysilmasta, jota kutsutaan retro-olfaktoriseksi maistamiseksi, joka on hyvin relevantti varsinkin viskien maistamisessa.

Viskin maistaminen on hyvin vähän välineurheilua, mutta muutaman ohjeen voisi antaa. Lasin on hyvä olla hieman tulppaanimainen jotta aromeja pääsee syntymään, mutta ne eivät karkaa liian nopeasti pois. Islay-viskien kanssa varsinkin voin suositella Glencairn-tyylistä lasia. Jäitä viskin kanssa ei käytetä, sillä kylmyys peittää paljon makuja ja sulaneet jäät laimentavat viskiä liiaksi. Heikoimpia laseja maisteluun on ns. konjakkilasit jossa lasi tulee suoraan nenälle ja vaikeuttaa maistamista. Sen sijaan voimakkaampiin ns. tynnyrivahvuisiin viskeihin on suositeltavaa laittaa pari tippaa vettä, ihan vain sen verran että tuote laimenee lähemmäksi 40% alc. jolloin se ei polttele ihan niin pahasti. Esimerkiksi yli 60% tynnyrivahvuisen viskin juominen on lyhyt ilo, sillä sen jälkeen makuaisti on melko turta.

Viski-illassa testissä tällä kertaa

Niin kuin aiemmin mainitsin, saimme maisteltavaksi lähes joka tislaamon tuotetta Islaylta. Ensimmäisenä oli vuorossa Janinkin suosikkeja, Bowmore 12 yo. jonka savuisuus ei ole illan tuotteista voimakkaimpia. Mausta löytyy paljon mallasta, joka taipuu hieman appelsiiniin ja kahviin. Savua häivähdys, mutta maku on hyvin hedelmäinen ja pyöreä. Jälkimakuna kevyttä savua ja pähkinää. Bowmore on viskihyllyn perustuotteita joka tulisikin mielestäni löytyä jokaisen juomarin hyllystä. Sopii myös aloitteleville viskin ystäville.

Seuraavaksi siirryimme itsenäisen pullottamon, Signatoryn, tuotteeseen. Tämä viski oli Caol Ilan tislaama ja löytyy hieman samantyylisenä myös vaikkapa Alkosta tuolla nimellä, mutta tämä on Signatoryn oma näkemys, eli Caol Ila Signatory 1999-2010 11 yo. 46%, hogshead-tynnyrissä kypsytetty. Tätä tuotetta ei ole suodatettu, joten vettä lisättäessä viskissä olevat partikkelit saattavat samentaa viskin, mutta tästä ei kannata hätääntyä. Tässä tuotteessa on hieman enemmän turvetta kuin savua ja maku muistuttaa ehkä jopa hieman savukalaa. Yleisesti aika kuivakka ja tuoksultaan keskivoimakas, väriltään hyvin vaalea. Selkeä ero perustuotteeseen on vaalea väri ja ehkä hieman raikkaampi yleisvaikutelma.

Kolmantena tuotteena tulee hyvinkin tuttu viskinystävän perustuote, Laphroaig 10 yo. 40% ja tämä edustaakin helposti perusviskien savuisinta ja turpeisinta ääripäätä. Joidenkin makuun tämä on liian epätasapainoinen, mutta pysyy omana kestosuosikkina. Tuoksussa merellisyyttä ja kevyttä maustetta, maussa alussa maltaisuutta mutta peittyy nopeasti voimakkaaseen tervasavupommiin. Tähän väliin saikin kulauttaa vesilasin tyhjäksi jotta muista saa vielä jotain irti.

Seuraava viski jatkaa tuttujen Islay-suosikkien linjaa, sillä Ardbeg 10 yo. 46% on myös viskihyllyjen kestosuosikki. Tämä on melko raikastuoksuinen, mutta kuitenkin voimakasmakuinen ja alkoholin määrään nähden yllättävän kevyt suussa. Alkoholi peittää kuitenkin savun makua hieman, jonka saa kuitenkin irti parilla vesitipalla lasissa.

Viides viski alkoi olla jo aika urheilua näiden savuisten aromipesien jälkeen. Eikä yhtään helpottanut että kyseessä oli Kilchoman 3 yo Inaugural Release, 46% joka on muihin verrokkeihin verrattuna hyvin raaka, mutta Islay-tuotteen ominaispiirteet löytyvät. Maussa savua, hieman jopa palanutta puuta. Tuoksu raikas ja sitruunainen, jälkimauksi jää hieman turpeen ja savun kevyttä yhdistelmää, mutta maku loppuu lyhyeen. Tämä oli hyvä esimerkki nuoresta tuotteesta joka varmasti vanhetessaan tulee olemaan huikea. Iästään huolimatta kyseessä ei ole mikään halpisviski, vaan suosittu, jopa keräilytuote.

Ehkä paras viimeiseksi, sillä luvassa oli illan ainoa tynnyrivahvuinen ja oma suosikkini tästä setistä, Lagavulin 12 yo. Cask Strength Special Release, 56,4%. Alkoholin määrä pakottaa tirauttaan pari vesipisaraa tähän, mutta ensiksi tietenkin maisteltava vähän ns. raakana. Tuoksu tässä peittyy hieman alkoholiin mutta paremmin kauempaa haisteltaessa aistisi tervaa, hiiltä, teetä ja jopa bitumimaisuutta. Tämä tuote on maultaan hyvin moniulotteinen ja maussa on merellisyyttä, sikaria ja ripaus mustapippuria. Lagavulin yleisesti onkin suuria klassikoita ja jopa kulttimaisessa suosiossa, sillä joskus Lagavulinin tuotteita ei riittänyt edes Suomeen asti ostettavaksi kun Japanilaiset liikemiehet olivat hamstranneet kaappinsa täyteen.

Loppusanat

No huh huh. Huone täynnä savuista turvearomia ja puheensorina sen kuin voimistuu. Ilmeisesti viski teki jälleen tehtävänsä ja siirrymmekin jo tutuksi tulleen illan juomatarjouksen pariin. Oli hienoa nähdä kuinka BOSA jälleen sai tuvan täyteen ja teki parikymmentä ilmeisen tyytyväistä ihmistä. Tuli sitten yhdessä tai erikseen, niin hyvä juoma kirvoittaa kielenkantoja ja sitä päätyy juttelemaan jopa ennestään tuntemattomille ihmisille. Eli äkkiseltään voisi sanoa että viski- ja olutillat ovat hyviä paikkoja tutustua ihmisiin, vaikka vähän ujommallekin. Ai niin, olihan täällä aika hyviä viskejäkin!

Seuraava kohde on tyyliltään lambic eli spontaanikäytetty olut Liefmans Glühkriek. Tämä on suuren panimon valmistama makea kirsikkainen jouluolut, jota voisi luonnehtia perinteisen hehkuviinin eli glühweinin olutversioksi. Olut on kirsikkaa, esanssia, omenaa, hiilihappoa ja hiukan hapan. Lämmitetty limulambic. Jotain jää puuttumaan.

Neljäntenä oluena pöytään pamahtaa jo kunnon herkku. Alkostakin löytyvä Ayinger Winter-bock on selkeästi yksi joulusaunan ehdottomista hittituotteista.  Tuote on vahva vehnäolut jossa on banaania, sitrusmaista ja yrttistä raikkautta, hieman hiilihappoa ja omaan suuhun miellyttävää happamuutta. Todella tasapainoinen olut, jota itse olen hamstrannut paljon joka joulu, kun Alko on sitä suostunut valikoimaansa ottaa. Suosittelen!

Puolessavälissä maistelua alkaa Sami Lappalaisen tykitys. Syyt  sille, miksi Gastropub Tuulensuu on vuodesta toiseen valittu Suomen parhaaksi olutravintolaksi, alkavat löytyä.

Ensin pöytäämme ilmestyy vuodesta 2008 kypsytetty Schneider Weisse Aventinus Weizen-Eisbock

Osa illan kattauksesta (+ 2 hanatuotetta)

Oluet kypsyvät eri tavoilla. Osa oluista menettää makuaan ja monimuotoisuuttaan kypsyessään, mutta jotkut saavat huomattavasti uusia ja positiivisia piirteitä. Aventinus Weizen-Eisbock on yksi voittajista. Itse en ollut henkilökohtaisesti koskaan aiemmin  maistanut kyseisen oluen kypsytettyä versiota. Ero tuoreen ja vanhan välillä on kuin yö ja päivä! Tuore olut on brutaalia banaania ja makeutta, kun taas kypsytetty on hienostunutta luumua, kuivattuja hedelmiä ja täydellistä sopusointua makeuden, alkoholisuuden ja kuivuuden välillä. Täyttä nautintoa. Prosentteja vaatimattomat 12 %. Ostakaapas näitä varastoon!

Seuraavaksi on yleisön pyynnöstä saksalainen Eisbock-tyylilajin esikuva Kulmbacher EKU 28. Maku on yltiömakeaa mallasta, alkoholia, ujoa saksalaista humalaa ja hieman kirpeää. Tässäkin alkoholia kevyet 11 %. Kohtuullisen tasapainoinen tuotos.

Toiseksi viimeisenä oluena pöytään ilmestyi yksi olutmailman isoista legendoista – Itävaltalainen Schloss Eggenberg Samichlaus vuodelta 2008. Olutta valmistetaan vain yksi erä vuodessa, jolloin se pannaan suomalaisittain ylevästi aina itsenäisyyspäivänä 6.12 ja se tulee myyntiin aina lokakuun alussa. Meillä oli lasissa 6.12.2008 pantu versio, joka on ehtinyt jo kypsyä kolme vuotta. Olut on tasapainoinen, makean toffeinen, hieman katkera ja sisältää paljon myös aventinuksen tapaan kuivattua hedelmää. Hurulan Pyryn sanoin Aventinus oli kuivattuja luumuja ja Samiclaus pelkkää överiluumukeittoa. Mielestäni todella hyvä ja harvinainen jälkiruokaherkku. Tässäkin kevyet 14 % alkoholia.

Viimeisenä herkkuna pöytiin pamahtaa harvinaista ja erikoista herkkua. Belgialaisen Dubuissonin panimon erikoisuus Bush de Nuits on kypsytetty burgundilaisissa punaviinitynnyreissä. Tämäniltainen olut on vuodelta 2010. Yhden 0.75 pullon jälleenmyyntihinta on itsessään n. 35 euroa. Oluessa tammitynnyrin ja punaviinin tanniinit ja aromit hyökkäävät ensimmäisenä kielen päälle. Seuraavaksi tulee vastaan suklaata ja toffeeta. Mausteinen, alkoholinen ja palaneen sokerin jälkimaku päättävät kokemuksen.  Loistava olut!

Kaiken kaikkiaan Gastropub Tuulensuu ja Sami Lappalainen loihtivat taas esille loistavan kattauksen siitä mitä jouluolut voi olla ja mitä merkityksiä ne voivat sisältää. Jouluolut itsessään terminä on meidän markkinoijien keksimä termi ja asiakkaiden koukuttamiskeino. Mausteet, yltiömakeus ja muut kikkailut ovat vasta 20. vuosisadan kaupallisuuden tulosta. Juokaa ihmiset jouluna olutta mikä maistuu hyvälle – älkää sitä, mitä kauppa väittää jouluksi!

Kuvia

Uudet säännöt sallivat 12 henkisen hallituksen ja nuo 12 tekijää löytyivät helposti. Puheenjohtajalle evästykseksi ensi vuoteen annettiin ennen kaikkea poikkitieteellisyys ja läheiset välit ainejärjestöihin.

Ensi vuonna BOSA ry:n vastuukaartissa vaikuttavat seuraavat henkilöt:

Mikko Kutinlahti (PJ)
Heikki Uotila (VPJ)
Joonas Streng (talous)
Johanna Nortesuo (sihteeri)
Pyry Hurula
Jaakko Haaparanta
Eero Laitila
Juha Eerola
Tommi Kostilainen
Kaarle Vähämartti
Olli Ruotsalainen
Jaakko Pihlaja

Lisäksi kokous valitsi ensi vuoden toimintaa tarkastamaan seuraavat henkilöt: Lauri Niku, varalla Karo Koskinen ja Ville Kaukoranta. Vapaamuotoisen kerronnan hallituslaisten ensi vuoden pestikuvauksista voit lukea täältä.

Vuosikokouksella oli päätettävänä suuria asioita, kuten esimerkiksi uudet yhdistyksen säännöt ja uusi hallitus. Uusissa säännöissä merkittävin muutos on siirtyminen yhden vuosikokouksen mallista Tampereen yliopistojen ainejärjestöissä vallalla olevaan syyskokouksen + kevätkokouksen malliin. Uusitut säännöt voit lukea tästä ja stilististen muutosten jälkeen ne tulevat esille kotisivuille.

Syyskokouksen tärkein anti, eli se uusi hallitus:

Entinen puheenjohtaja, Heikki Uotila, väistyi paikaltaan ja keskittyi lempiharrastukseensa, panemiseen. Heikki ottanee yhdessä Jaakko Haaparannan kanssa tehtäväkseen kehittää BOSA:n oluet ja siiderit timantiksi, samalla kun suurempana projektina ensi vuodelle on uusi panimolaitteisto. Vanha panimomestari Olli Ruotsalainen varmastikin jatkaa näiden herrojen kanssa kehitystyötä, mutta varmasti ottaa myös haltuun myös BOSA:n ulkosuhteiden kehittämisen. Ulkosuhteita hoitaa myös varsinkin humanistipiireihin hallituksen naisvahvistus ja virallisesti myös yhdistyksen sihteeri, Johanna Nortesuo. Heleä-ääninen viettelijättärämme pitää huolen että humanistikin maistaa bosalaista. Vähemmistövaltuutettuna ja Ruotsin kirjeenvaihtajana toimii Jaakko Pihlaja.

Tapahtumapuoli saa varmastikin piristystä, sillä tekijämiehet Tommi “Wet-Simo” Kostilainen ja Kaarle Vähämartti tulevat näyttämään mistä hyvät setit on tehty. Nämä miehet kunnostautuivat muun muassa Beer Pong -turnauksen järjestämisessä tänä syksynä ja lähtevätkin pallot märkinä uuteen vuoteen tekemään uusia hittejä.

Uusien, hurjien lupausten saralla jatketaan kun Boomi ry:n vanha päätoimittaja, kynänpyörittelijä ja markkinoinnin monitaitajaeurolahjakkuus Eero Laitila iskee hampaansa BOSA:an ja tuo mukanaan esimerkiksi päihdetyön. Boominkin hallituksessa kolmatta vuotta vaikuttava vanha helikopterilentäjä ja nykyinen BOSA:n tietolentäjä Juha Eerola jatkaa hyväksi havaittua linjaa ja pitää huolen että kaista ei lopu kesken kun olutreseptejä lataillaan. Taustalla hääräilee myös allekirjoittanut Pyry Hurula, joka jatkaa yleismiehenä auttamassa siellä missä hätä on suurin ja miestä vähiten tarvitaan.

BOSA:n talous on vahvempana kuin koskaan, joten sitä tekemään tarvitaan rautainen ammattilainen. Tilintarkastuksen maisteriohjelmaa lukeva Joonas Streng uhoaa tekevän BOSA:sta isomman kolikkomeren kuin Roope Ankan rahasäiliöstä ja kaikki tietenkin markkoina, tyhmäähän sitä olisi euroja hamstrata.

Viimeisimpänä ja varmasti vähäisimpänä, hyvät naiset ja herrat, herra puheenjohtaja, Mikko Kutinlahti. Keuruun takametsien humalia kasvattava strategiaguru ottaa haltuun erityisesti BOSA:n hallituksen henkilöstöstrategian kehittämisen ja uhkailee jo muillakin johtamisen strategianistien oppien soveltamisella. Vuonna 2021 BOSA yhtiöitetään ja ostamme Nokian ja Microsoftin pois kuleksimasta.

Ensi vuoden toiminnantarkastajina toimivat Lauri Niku ja varalla Karo Koskinen sekä Ville Kaukoranta.

Koko päivä itsenäisyyspäivän ohjelmaa, aina ilotulituksesta BOSA:n yhdistyksen syyskokoukseen!

BOSA järjestää eeppisen ISOjoulun tällä kertaa Itsenäisyyspäivän muodossa ja tunnetusti otamme tehtävämme vakavasti. Tiedossa huikea ohjelma ja illan huipentumana Sorin Klubilla tiedossa lyhyesti syyskokous, ruokaa, Joulumörköä  ja hieman erilaista ohjelmaa, kuten beer pong, linnanjuhlat-juomapeli, laivanupotus ja muita juomapelejä, kuten viimeisen tunnin Power Hour tai sen variaatio Jack Bauer aka 24.

Saunalla näytämme Linnan juhlia suorana ja koska BOSAa ei tänä vuonna kutsuttu, aiomme tehdä omistamme hienommat. Sauna luonnollisesti lämmin koko illan kaikille halukkaille ja booli sen kun kirkastuu illan myötä. Tarjoiltavana on muun muassa joulukinkku, jonka on tarjonnut rakas ystävämme Staabi ry. Ottakaa myös omaa pulloa mukaan, ei se jano juomalla lähde.

Haemme samalla syyskokouksessa uutta BOSA-hallitusta vuodelle 2011 tekemään hienoja juttuja, joten nyt on tilaisuus lunastaa paikkansa historiasta. Lue tehtävistä ja hallituksesta yleensä hakusivulta. Voit myös ilmoittaa itsesi poissaolevana, jos et pääse paikalle.

Dresscode: smart or smarter casual, sinivalkoinen tai bosan keltainen

Ohjelma

10:00 – 14:00 Puolustusvoimien kalustoesittely virastotalon parkkipaikalla
13:00 Puolustusvoimien ohimarssi Hämeenkadulla
16:30 – 18:00 Ylioppilaiden soihtukulkue
18:00 Itsenäisyyspäivän ilotulitus Keskustorilla
19:00 Itsenäisyyspäivän vastaanotto Sorin Saunalla
19:30 BOSA:n syyskokous lyhyesti (esityslista)
24:00 Jatkot paikassa X

Bussimatkat tunnetusti viihdytetään bosamaiseen tyyliin jämävitsien kaatopaikalla, johon voi tuoda kaikki huonoimmat ja rajuimmat vitsinsä hävitettäväksi. Kiitos ja anteeksi niille jotka sattuivat samaan bussiin bosamaisen edustuksen kanssa. Tervehenkisissä busseissa jopa laulettiin ja pidettiin jos jonkinmoista kaskunurkkaa, meidän bussissammekin hetken.

Helsingin Katajanokalta otimme punaisen sillipurkin nimeltä Gabriella ja painuimme arvoiseemme sikakerrokseen, eli autokannen alle. Olihan meitä sentään reilusti yli 200 henkeä, joten kapteenilla oli pilke silmäkulmassa sopivaa karikkoa etsiessä. Matkan hintaan kuului luonnollisesti illallisbuffet, jossa alkoholijuomien ohella myös syötiin. Tuo onkin jotakuinkin kaikki mitä laivasta muistan.

Tuli aamu, kello löi paikallista aikaa kymmenen ja hyppäsimme laivasta. Otimme niin sanotun kärsimysten tien, Via Dolorosan, ja kävelimme joukolla kohti BOSA:n ensimmäistä pyhiinvaelluskohdetta, pohjoismaiden parasta alkoholikauppaa, eli Tukholman Systembolagetin lippulaivaa Regeringsgatanilla. Joukossamme oli kymmenisen tarpojaa, osa meni edeltä ja osa tuli perästä. Suurin osa jäi pitämään kiinni laivaa laiturissa.

Saavuimme Regerinsgatanin Systembolagetiin ja itse varsinkaan en ensikertalaisena tiennyt millaista putiikkia odottaa. Voin kertoa, että väsynyt matkalainen piristyi oitis kun näki tuon Roope Ankan rahasäiliön, joka kätki sisälleen tuhansia artikkeleita. Hyllymetrejä oli satakunta ja oluthyllyille oli annettu rehellisesti tilaa. Aloitimme raivokkaan korien täyttämisen, sillä tämä nektari tuli kuljettaa pois länsinaapurista ihan varmuuden vuoksi. Mukaan tarttui lähinnä olutgurumme suosituksia, mutta muutama hajatuotekin, kuten esimerkiksi kuriositeettina Falconin Jul Mumma, joka maistui piparin, glögin ja oluen sekoitukselta. Aivan hirveää.

Olimme vieläkin aikataulussa, uskomatonta! Suuntasimme määrätietoisesti kohti perinteistä kulinarismin pyhiinvaelluskohdetta, Burger Kingiä. Sergelintorin Kuningas otti meidät vastaan, vaikkakin jonot olivat täynnä meikäläisiä ja yleiseksi asiakaskieleksi oli vaihtunut Suomi. Sen sijaan kokeilumme saada palvelua pelkästään suomeksi ei toiminut, vaan siirryimme toiseen kotimaiseen, eli englantiin. Tupla-Whopperit eivät pettäneet taaskaan. Näillä eväillä oli mainiota lähteä lurittamaan laulu poikineen Sergelintorin laidalle ja suunnata maan uumeniin etsimään Tunnelbanaa. Voin kertoa, että liput on helpompi ostaa tiskiltä kuin koneesta. Pienen tuskailun jälkeen tuo neljän euron biljetti vei meidät kuitenkin Södermalmille, jossa Tukholman ravintolaelämä oli käsiemme ulottuvilla. Tämä oli se miksi Tukholmaan kannattaa tulla.

Sisälle Akkuratiin

Ensimmäinen vierailukohteemme Akkurat on ehkä pohjoismaiden parhaita olutravintoloita ja perusteluna voitaneen sanoa megalomaanisen olutvalikoiman lisäksi se, että he kypsyttävät kellarissaan oluita. Seurueestamme Jaakko H. Olutasiantuntija oli tästä ehkä eniten innostunut, sillä missiona oli testata vanhempaa olutta kuin hän itse. Kyseinen olut oli kenties Akkuratin vanhimpia cuvée-oluita, Regal Christmas Brasserie du Bocq vuodelta 1983. Täällä tuli ensimmäisenä itsellä maistettua Brewdogin Hops Kill, joka sekin oli onnistunut tuttavuus vahvan humalansa kanssa. Akkurat oli hyvin vangitseva paikka, täällä kun meitä oli jo toista kymmentä ja tunnelma oli hyvin nousujohteinen. Eiliset höyryt laivalta näkyi ja tuntui, tunnelma oli palaamassa takaisin samaan tasapaino(ttomuuden) tilaan.

The Old Beefeater Inn

Seuraava matkakohde oli brittihenkinen hieno pub, The Old Beefeater Inn, aivan pienen kävelymatkan päässä Akkuratista. Tosin niin vain kävikin, että osaa ei saanut kirveelläkään pois Akkuratista ja meitä jatkoi puolet tutustumaan tähän brittihelmeen Södermalmin ytimessä. Ensin jouduttiin käymään yhden puisto-oluen verran tutustumaan lähikatuihin, mutta sitten kun pubi oli auki, tilasimme itse kukin kaksin käsin. Paikalle saapui muutama paikallinenkin asiakas, enimmäkseen ikähaitarin viimeisestä kvartaalista ja tässä vaiheessa päivää seurueestamme varmastikin lähti jo enemmän ääntä kuin koko ravintolassa on totuttu edes viikonloppuisin kuulemaan. Mutta meitä ei katsottu paheksuen, sillä avokätisyytemme kruunasi kovaäänisyytemme ja varmasti suomalainen on nähty joskus ennenkin tukholmalaisessa ravintolassa. Tutuksi tuli brittibitterit ja Irish Coffeet aina pyttipannuun asti, tämä oli perin mukiinmenevä paikka – ja me mukiinmeneviä vieraita.

Kello kuitenkaan ei ollut puolellamme. Kuuden tunnin peliaika alkoi olla käytetty ja meidät oli saatettu hilpeän puolelle siinä missä iltakin alkoi tummenemaan. Ilman riskejä lähdimme talsimaan yli puolen tunnin varoitusajalla kohti laivaa ja paluumatkaa, jotta ei kävisi vanhanaikaisia. Sen sijaan toinen seurue toisella puolen kaupunkia onnistui tekemään vanhanaikaiset ja näin ollen pääsivät ottamaan toisen laivan Maarianhaminaan, jotta saivat meidät kiinni.

Paluumatka sujui yhtä hämyisesti kuin tulomatkakin, mutta BOSA:n erinomaisuudesta vakuuttuneena muutama uusi jäsen liittyi seuraan ja BOSA:lta vietiin melkein paidatkin päältä, kun keltainen tuntui olevan uusi muotiväri. Legendaarisessa paluubussissa yleensä on tunnelmaa ja omassa bussissani sitä tunnelmaa lietsoi Iso D, eli D. Mikkola vanhemmasta BOSA:n hallituksesta. Reissu huipentui siihen, että D kertoi seikkaperäisesti miten BOSA Hallitus 2008 joutui niin sanotuille turpakäräjille ja kuinka oikeus sitten viimein haettiin käräjien kautta. Takaisinkin oli koitettu kuulemma antaa, mutta heikoin tuloksin. [Kuuntele Danin kertomaa]

Katso tästä ekskursion aikataulu ja tule mukaan!

Tummaa ja katkeraa Pohjolasta

Oppigårds Amarillo

1. Oppigårds Amarillo (5,9 %, 330 ml, 18,80 kr) RUOTSI
Oppigårdsin panimon 7-vuotisjuhlaolueksi pantu jenkkityylinen humalapommi, jonka katkeruus huuhtoo pois pahimmankin risteilymorkkiksen. Amarillo-humalan hallitsema maku on täynnä hedelmää ja sitruunaa.

Sotholmen Extra Stout

2. Nynäshamns Sotholmen Extra Stout (7,0 %, 250 ml, 23,70 kr) RUOTSI
Tukholman eteläpuolella sijaitseva Nynäshamnin laadukas panimo osaa oluenteon jalon taidon. Jos nukut laivan meriaamiaisen ohi, tämä täyteläisen musta, kahvinen ja suklainen stout on täydellinen aamupala krapulaan kuin krapulaan.

Sigtuna Midvinterblot

3. Sigtuna Midvinterblot (10,1 %, 500 ml, 32,90 kr) RUOTSI
Tämä imperial porter on kuin lakritsilla ja tummalla suklaalla höystettyä mustaa öljyä. Olueen on lisätty myös kanervaa, hunajaa ja muscovado-sokeria. Jos tätä kaataisi pullollisen autokannella Volvon tankkiin, sillä ajaisi epäilemättä satamasta Göteborgiin asti.

Amager Drei von Dänen

4. Amager Drei von Dänen (9,5 %, 500 ml, 69,90 kr) TANSKA
Unohda nikotiinit tax free -myymälän hyllyyn, kun voit viedä tuliaisiksi juuttien nestemäisen version tupakkatuotteista. Tämä imperial porter on täynnä savua, tuhkaa ja tupakkaa. Aamurööki ja kahvi samassa paketissa.

Midtfyns / De Molen X Porter

5. Midtfyns / De Molen X Porter (8,0 %, 500 ml, 49,90 kr) TANSKA
Tässä meillä on olut, jota voi halata. Tanskalaisen Midtfynsin ja hollantilaisen kulttipanimo De Molenin yhteistyössä pantu mestariteos, jossa alkoholi on piilotettu yhtä petollisesti kuin staabilaiset ja boomarit kannen alle. Olutmaailman kuumaa kamaa sopuhintaan.

Loppusanat

BOSA suosittelee nappaamaan kapsäkin selkään ja ottamaan tästä olutsetin joka viimeistään nyt tekee sinusta oluenrakastajan – tai ehkä jopa ahdistelevan häirikön, jolle olut koittaa turhaan anella ylihumalan tuomioistuimessa lähestymiskieltoa tai edes pientä  huomautusta ahnaasta hyvän oluen liikakäytöstä. Tuo nämä rajan takaa torstaina, tai joku muu ehtii ensin. Vierailemme parhaan valikoiman Systembolagetissa heti ensimmäisenä kohteena Tukholmassa 17.11.2011.